Kynttilät taas valon tuovat
joulunajan hämärään.
Pakkastaivaan kirkkaat tähdet,
yöhön antaa loistettaan.

Piparin tuoksu, kiire ja juoksu.
Ainainen hoppu, nyt se on loppu!
Seisahdu hetkeksi, lopeta touhu,
luoksesi saapuu oikea joulu!

Joulu on satu lapsien,
vaan kaikki saamme kokea sen.
Laulut mukavasti raikaa,
sisältäen lämpöä, valoa, taikaa.

Sydämet sykkiköön rakkauden kieltä,
olkoon kotinne tulvillaan jouluista mieltä.
Lumi alleen maan sulkee, ilma väreilee taikaa.
Pian aatos jo kulkee, kohti joulun aikaa.
Tunteen tutun, lämpöisen
joulu synnyttää.

Tuoksut kuusen, kynttilöiden
luo oikeaa tunnelmaa.

Oli lempeä yö juuri joulun alla,
kun satoi lunta ja sitä oli kaikkialla,
se pyrysi kaduilla, taivahalla.
Se vaimensi hämyn ja helinät sanan.
Se hidasti askeleet kiiruhtajain.
Oli tulossa valkea, lempeä joulu.

Joulu on satu lapsuuden,
joulu on ilon aikaa.
Joulua on riemua sydämen,
joulu on lumoa, taikaa.

Olkoon Joulunne juhlaa, rauhoittumista;
tehty lämmöstä, herkuista, tunnelmista.

Lapsen lailla jouluun kulje,
kuusen luona silmät sulje.
Muista joulut entiset,
tiedän että hymyilet.

Joulu on aikaa iloista,
ei silloin tehdä työtä.
Ei piitata me kiloista,
vaan syödään pitkin yötä.

Ulkona satoi lunta,
näinkö unta?
Pieni hiutale taivaalla lenteli,
selässään taikaenkeli.
Kädessään onnea kantoi,
Jouluksi sen Sinulle antoi.

Kuuntele!
Tiukuja voi kuulla,
Joulu on jo porraspuulla.
Kirkas tähti hohtaa,
Jouluun sinut johtaa.
Sytytä kynttilä, hiljene tovi,
avaa Joululle ovi!

On joulussa tuoksua, lämpöä, taikaa.
On joulussa hitunen mennyttä aikaa.

Jos arjen pikku tähtiä jakaa pitkin vuotta,
ei joulutaivaan kirkkain tähti loista silloin suotta.

Joulun taikaa,
lämpöistä aikaa:
toivon mieliin ihmisten.
Joulurauhaa,
kultanauhaa;
pieniin suuriin sydämiin!

Säilyttäköön uusi vuosi sen mitä rakastat,
tuokoon tullessaan sen mitä kaipaat
ja vieköön mennessään sen mitä
taakkana kannat!

Katson ulos pimeään,
joulutontun siellä nään.
Se meitä kohti taivaltaa,
iloinen joulumieli mukanaan.

Tumma taivas jouluyönä,
tähdet tuikkii valovyönä.
Ilmassa on ripaus taikaa,
rauhallista joulun aikaa!

Kuluvat vuodet riemuja suovat, kauniita hetkiä eteen tuovat.
Ja vain aika voi unelmat toteuttaa, se monet haaveet todeksi saa.

Onnittelut tässä: ” Onnea joka saralla tässä elämässä!”

Olkoon onni omanasi, päivänpaiste seuranasi.

Olkoon onni osanasi elämäsi retkellä!
Elon polku tasainen vailla myrskyn hetkiä!

Juhlapäivä mieltä lämmittää, muistot kauniit sydämiin jää!

Onnettaren suosikkina sinä tänään olla saat.
Olkoon juhlasi iloiset ja tosi railakkaat!

Suokoon elämä sulle kauneintaan! Olkoon päiväsi onnea tulvillaan!

Onnen toivotukset sulle tuomme ja kaiken hyvän sulle suomme.

Ei onnea voi ojentaa, sitä voi vain toivottaa.

Onnea oikein isolla repulla, juhlat kun on kunnon hepulla!

Parhainta onnea aamu tämä suokoon, päivä vielä runsaammin sitä sulle tuokoon.

Idan päivän aamuna aurinko sä loista!
Onnenlintu laulele, kaikki pilvet poista!

Ruusuja, liljoja, kanervaa.
Sinun vuoksesi kukkaan puhkeaa maa.

Oi, kylväköön kesäpäivynen sun tiellesi ruusuja vainen,
Ett’ kulkisit onnea poimien poluilla hyveen ja maineen.

Kukkasilla kaunehilla tiesi olkoon peitetty, yksi kukka minultakin sinne olkoon heitetty.

Onnea toivotan kukkien myötä,
en surua paljon, en liika työtä,
kulkua varmaa ja hyvää ja iloa, onnea syvää!

Kukkia Sinulle koreittain tahdon tänään kantaa.
Ja onnea runsasta toivottaen, ne haluan Sinulle antaa.

Kauniin tervehdyksen tuokoon sulle kukkavihko tää!
Myötäs’ ilo, onni olkoon sekä aurinkoinen sää.

Punaruusun hehkuvan Sinulle tänään ojennan.
Sen terälehti jokainen kätkee onnentoivotuksen.

Loistavat kukat tuoksuen, onnea, iloa toivottaen.

Kukkien tuoksua tulvillaan on juhlapäivä tää.
Onnenhetket täyttäkööt sun koko elämää!

Ihanaa, ihanaa nimipäivää, olkoon se vailla huolen häivää.
Paljon aurinkoa – ja saa kai myös tuulla?
Tuulen tuomana voi terveisiä kuulla.

Kuluvat vuodet riemuja suovat,
kauniita hetkiä eteen tuovat.
Ja vain aika voi unelmat toteuttaa,
se monet haaveet todeksi saa.

Maailmalle olet vain joku,
mutta jollekin voit olla koko maailma.
Älä uneksi elämääsi vaan elä unelmasi.
Hyvää syntymäpäivää

Side kultainen mieliinne muistuttaa:
Vain toista rakastaen kauneinta saa!
Onnen kahle kultainen, ihana side ihmisten.
Kauniisti kertoo loiste sen: Sydän on löytänyt sydämen.

Olette saaneet niin paljon.
Olette saaneet niin hyvää.
Toisenne.

Teillä molemmilla on jotain todella arvokasta – toisenne!

Hääilo olkoon onnen enne, täyttykööt toiveet sydäntenne!

Tänään ette vain kääntäneet uutta lehteä elämässänne.
Avasitte kokonaan uuden kirjan!

Hääpäivä antaa parhaintaan, onnen suuren tuoden mukanaan.
Hääpäivä kauas heijastuu, kuin arkeen matka taas suuntautuu.

Ruusut loistaa tuoksuen hääpäivänänne.
Olkoon kaunis, iloinen koko elämänne.

Elämänne kuvakirjaan saitte sivun kauneimman.
Toivomme, että huomennakin saatte onnen suurimman.

Toivomme teille, rakastuneille, iloa, onnea kestävää.
Päivien paistetta, luottavaisuutta, rikasta yhteistä elämää.

Sanat rakkauden, hetket hellyyden keskenänne jakakaa, toisistanne iloitkaa!
Yhteisellä tiellänne muistakaa: rakkautta antamalla rakkautta saa!

Kun alatte tienne yhteisen, yksi sääntö muistakaa:
Mitä tuoneekin taipaleenne, toinen toistanne rakastakaa!

Ei sormus kultainen yksinään voi tuoda onnea elämään,
Vaan rakastaen ja anteeksi antain, käy kulku vieritse onnen rantain.

Rakkaus ohjaa, rakkaus kantaa, voima kulkiessaan antaa.
Teille, jotka vietätte nyt häitä, kohtalolta lahjaksi pyydämme näitä.

Sopua ja rakkautta, kestävää ja aina uutta.

Ei pyytämällä, ei vaatimalla, vaan antamalla ja kantamalla on liittonne luja.

Avioliitossa ei tärkeintä ole se, että pääsee yhteisen purren kapteeniksi, vaan se, ettei joudu soutajaksi.

Parempi ankkurissa kuin tuuliajolla.

Onnellisen avioliiton enne: jos ette huuda toisillenne, ellei talo ole tulessa.

Onnellisen avioliiton salaisuus: iloa pintaan ja sitkeää vastarintaa!

Rakastakaa ilman pelkoa, luottakaa ilman kysymyksiä,
Tarvitkaa ilman vaatimuksia, halutkaa ilman säännöstelyä,
Hyväksykää ilman muutoksia.
Näin rakkaus ei lennä koskaan pois.

Rakkaus ei ole helppo,
ei välttämätön eikä järkevä valinta,
vaan pikemminkin halukkuutta olla vilpittömästi
ja pyyteettömästi lähellä toista!

Onni ei ole ottamista ja saamista, vaan luomista ja antamista.

On yksi elämisen arvoinen asia: rakkaus. Ilman sitä ei ole mitään.

Kaunein tie on matka sydämestä sydämeen.

Elämässä on vain yksi ainoa onni, rakastaa ja tulla rakastetuksi.

Niin kuin kasvot kuvastuvat vedessä, niin ihmisen sydän toisessa ihmisessä.

Tänään tahdon kertoa sen: yhä kanssasi olen onnellinen.

Lintu avaa siipensä lähteäkseen, ihminen avaa sydämensä jäädäkseen.

Rakkaus on sitä, että onnemme on sama kuin toisen ihmisen.

Murheen kantaa yksinkin, mutta iloon tarvitaan kaksi.

Jos asetat tunteelle rajat, silvot sen siivet.

Häiden vuosipäivät:

1. Pumpulihäät

2. Paperihäät

3. Nahkahäät

4. Pellavahäät

5. Puuhäät

6. Sokerihäät

7. Villahäät

8. Pronssihäät

9. Posliinihäät

10. Tinahäät

11. Teräshäät

12. Silkkihäät

13. Pitsihäät

14. Norsunluuhäät

15. Kristallihäät

20. Posliinihäät

25. Hopeahäät

30. Helmihäät

35. Korallihäät

40. Rubiinihäät

45. Safiirihäät

50. Kultahäät

55. Smaragdihäät

60. Timanttihäät

65. Kruunutimanttihäät

70. Rautahäät

Purjehdus on päättynyt.
Meri huokaa rantakiviin.
Veden yllä linnun lento aamuaurinkoon.
On muuton aika.

Kulje kerallamme, voimanlähteenä lähellä.
Elä muistoissa mukanamme, sävelinä sielussamme.
Elämämme enkelinä, taivaan veräjän takana.

Surun kyynelten keskeltä, loistavat onnellisten muistojen kultaiset säteet.

Ei yllättäin äkkiä kuitenkin, hiljeni sydän rakkahin.
Jäi vain tuska ja kaipuu sanaton, mut tiedämme sun hyvä olla on.

Me yhdessä elomme polkuja hyvin nuoresta asti teimme
ja halki elämän aallokon yhteistä purttamme veimme.

Katkesi pienen linnun lento, sävel jäi – se heläjää.

Rakas lapsemme pienoinen, nuku suojassa taivaan enkelien.
Enkeli uneen sinut tuudittaa, enkelit meitäkin lohduttaa.
Me tiedämme, et ole siellä yksin.
Kuljet sielläkin, kulta, käsityksin.

Enkeli pieni ja valkoinen, tuli mukanaan lämpö taivainen.
Tarttui käteen lapsen pienen, lapsen mukanaan taivaaseen vieden.

Syliin pieni suljettakoon, liehutelkoon häntä hiljaa.
unen maahan uinumaan, unettaren syliin suureen.
Rakkaallemme linnun siivet, lentämähän, liitämähän
tähtiä tavoittamahan.

Nukkuos alla kukkaisen kunnahan, nukkuos niinkuin helmassa äidin armaan.

Niin varhain lähdit rauhan maille, ja koti jäänyt on lasta vaille.
Puhdas olit, valkeampi lunta, nuku, lapsi, syvää ikiunta.

Tuli päiviä kirkkaita, onnellisia, tuli päiviä tuskan täyttämiä.
Nämä kaikki nyt muistoissa yhteen liittäen,
Sinua rakas kaivaten, matkasta kiittäen.

On ikävää, jota ei voi ilmaista.
On kaipuuta, jota mitkää teot eivät voi täyttää.
Ja on rakkautta, joka ei vaadi muuta kuin sydämen hiljaisuutta.

Kuljemme nyt kuunnellen, on poissa jotain hyvää.
Tätä emme tavoita katsellen, vaan tunnemme kaipuuta syvää.

Minne meri ja taivas kantaa,
minne aalto ja tuuli käy.
Siellä nouseva aurinko hohtaa ja
lempeän rauhan antaa.

Kun tulkita vois
kaiken tarkoituksen.
Me jäämme vaiti
hiljaa nöyrtyen.

Kun suru häipyy
tulevat muistot
ja jokainen niistä
koskee yksitellen.

Niin lyhyt on askel
ajasta ikuisuuteen,
niin kapea raja
välillä taivaan ja maan.

Kotiin valkeaan uuteen
viimeinen venhe vie.
Lempeään hiljaisuuteen
kulkijan päättyy tie.

Olit niin kuin tähdenlento,
lapsukainen, pieni hento.
Valon loit sä kotihimme,
ikikaipuun sydämiimme.

On maa, johonka kaikki polut katoaa.
On rauhan maa.

Me kaikki tapaamme jälleen.
Me sinua aina kaipaamme,
me sinua aina muistamme.

Murheeseen lohtua tuo
muistosi kaunis ja valoisa.

Ikiliekki ihmisen henki on,
se on syttynyt säteistä auringon ja
päivän puoleen se halaa. (Aarni Kouta)

Hyvän ihmisen muisto
miten se mieltä lämmittää.
Miten aina sen soinnusta sieluun
sävel pieni soimaan jää.

Kauniina kaartui kulkemas taival,
puhtaana piirtyi kuin valkea pilvi
taivaan suvista sineä vasten.

Et ole ikiunessa, et ole poissa
Olet tuhat tuulta puistikoissa,
olet valon välke aallokossa,
olet timantti hankien loistossa.
Et jättänyt meitä, et ole vaiti,
olet lintujen laulu taivaalla,
olet kuiskaus viljapellolla,
olet henkäys rakkaasi poskella.

Niin lähdit, enkeli kultainen, luo taivaan omien enkelten.

Kauniit muistot eivät koskaan kuole, eivätkä milloinkaan jätä yksin.

On raskasta luopua rakkaimmastaan,
vaikka tietää: hetkeksi ainoastaan.

Murheeseen on kätketty toivo tulevista päivistä.

Jokaisessa poisnukkuneessa ystävässä me kadotamme osan itsestämme,
usein juuri sen parhaan osan.

Hetket ovat kuin laivat, ne lähtevät armottomasti aikanaan.
Meidän on oltava kuin satama, tyynesti kaivaten.

Hauras hellä ihmissydän uupui mielin väsynein.
Antoi hyvä päivä tietä, kantoi kotiin eksyneen.

Ihana on se tie, joka meidät rauhaan vie.

Ei kuolema ole arvoitus, joka kerran ratkeaa.
Se on ihmisen ihana oikeus taipaleensa tehtyä nukahtaa.

Minä ystävän parhaan kohtasin elon tuulien tuiveroissa.
Nyt yksin taas taivallan polkuain, on ystävä viereltäin poissa.

Surun rannalle luo muistot valoaan.
Ei koskaan, ei koskaan muistosi valoisa jää meille unholaan.

Kerran vaan, täällä päällä maan me kuljetaan,
ikuisuudessa, rauhan maassa jälleen kohdataan.

Jokainen lähtö voi olla viimeinen, jokainen hyvästijättö ikuinen.

Kauniina nauhana vuosien päivät, helminä jokainen muistoksi jäivät.
Elämän päivien ketju on kallis, niistä ei yhdenkään kadota sallis.

Koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän.
Yht’äkkiä huomaa se päättyikin tähän.
Kun sammui sydän läheisen.
On aika surun hiljaisen.

Oli sulla sydän niin lämmin hellä, oli siellä paikka meillä jokaisella.
Mitään ei pyytänyt, kaikkesi annoit, meitä muistit ja huolta kannoit.
Muistosi kaunis voimaa antaa, surun raskaan hiljaa kantaa.

Sinut saatoin rannalle ihanan maan, jään sinua kyynelin kaipaamaan.

Nuku tuoksuun kukkien, nuku lauluun lintujen.
Nuku nuoruusunelmiin, nuku kevättoiveisiin.

Ei kauniimmin täältä lähteä vois,
kuin unessa hiljaa nukkua pois.

Kauniit muistot voimaa antaa,
surun raskaan hiljaa kantaa.

Elämässä on pakko luopua
sekä vähästä, että paljosta.
Mutta lopuksi on jäljellä
vain jäähyväiset.

Missä meri kirkkaana hohtaa,
minne aallot rantaan käy.
Pitkin tyventä auringonsiltaa
säteet viimeiset painuvat
saarten ja metsän taa.

Saapui hetki elon illan,
iltana kauniin talvisen.
Uupui voimat, rauha saapui,
hiljaa vaivuit ikiuneen.

Me emme itke niitä päiviä,
jotka ovat myötäsi menneet,
vaan olemme onnellisia,
että ne päivät ovat olleet.

Pois pyyhkäisi enkeli siivellään,
tuskan varjot sun kasvoiltas.
niin tyynnä ja hiljaisna nukut nyt,
olet rauhan rannan saavuttanut.

Lähtösi koskee sydämiin,
silmät kostuu kyyneliin.

Tuonen lehto, öinen lehto!
Siellä on hieno hietakehto,
sinnepä lapseni saatan.

Vaan ylitse kaikkien kyynelten
tuhat muistoa meitä lohduttaa.
Ne tallessa päivien menneiden,
tuhat muistoa kultaakin kalliimpaa.

Vaikka puhdasta kultaa sydän ois,
se kuitenkin uupuu
ja sammuu pois.
Vain muistot ja
rakkaus jäljelle jää.

Ei mustaa murhetta tummempaa,
ei sydäntuskaa polttavampaa,
kuin rakkaimpansa luovuttaa,
jota ikuisesti muistaa ja rakastaa.

Sinä iltana monta tähteä näin,
syttyi kirkkain tähti yllättäin.
Sitten kuulla sain sinun poistuneen
ja jäiseen tuulen henkäykseen
se loi timantiksi kyyneleen.
Kun taivaalle katson ja tähden nään,
muistan sinua, ystävää.
Kirkkaana muistosi säilytän,
tähtitaivaalle tuulessa terveisen lähetän.

Nyt aikaa mennyttä katselen
ja polkua yhteistä muistelen.
Oli kukkia varrella polun sen,
ilon, onnen sekä myös murheiden.
Niistä kaikista sidon seppeleen,
Rakas, Sinua kiittäen, kaivaten.

Olkohon onneksi, hyvät päivät päällisiksi, onni valkolakille, lykky lakin kantajalle.

Valkoinen lakki, kun kutreillas hohtaa, se ruusuista huomenta kohti sua johtaa.

Valkolakki, opintie maailmalle sinut vie. Monet kokemukset kohtaa, uusiin haasteisiin ne johtaa. Onnea tuleville päiville toivottaa…

Elämän tähtihetkiä kannattaa juhlia! Onnea uudelle ylioppilaalle!

Nyt on syytä juhlaan, älä siis hetkeä tuhlaa. Onnea ja menestystä uudelle ylioppilaalle.

On päivä elämäsi nuoruuden valkolakin ja ruusujen. Edessä on elämä ja tulevaisuus sen täyttäköön onni ja valoisuus. Elämässä uuden vaiheen alkamassa oot, onnitteluun saimme aiheen, siks torvet raikukoot.

Olkoon kauniita hetkiä tulvillaan tämä päivä ja tulevaisuus!

Elo suokoon parhaita antejaan, hyvää mieltä ja onnekkuutta. Tulevaisuus tuokoon mukanaan ilon aihetta ja alati uutta.

Vain sydän äidin, tunnet sen,
näin hellä on ja lämpöinen.
Se riemuitsee sun riemustas,
se tuntee huoltas, tuskias.

Liehu lapsi, hypi mummo,
on riemun raikkahin aika.

On äiti laittanut kystä kyllä,
hän lahjat antaa ja lahjat saa.

Äidin sydän on villoja pehmeämpi.

Äitini on hellyys,siksi on pääni tähdissä.

Se rakkaus ainoa päällä maan,
se äidin rinnassa asuu vaan.

Naisista kaunein, ruusuista villein, äideistä ihanin.

Kaunein sana ihmiskunnan huulilla on sana ’Äiti’,
ja kaunein sanonta on ’Minun äitini’.
Se on täynnä toivoa ja rakkautta,
hellä ja ystävällinen sanonta, joka tulee sydämen syvyyksistä.
Äiti on kaikki – hän on lohdutuksemme surussa,
toivomme epätoivossa ja voimamme heikkoudessa.
Hän on rakkauden, säälin, myötätunnon ja anteeksiannon lähde.
Hän, joka menettää äitinsä, menettää puhtaan sielun,
joka siunaa ja suojelee häntä jatkuvasti.”

Isäni ilon suvaitsi,
emoni sorean soiton,
käski illasta iloita,
laskiessa lauleskella.

Isän turva on lapsen tarpeista voimakkain.